7.11.11

Doom Unitin Jullin ruokaretki Masuunissa 11.10.11

Viime ruokakriitikointihetkestä oppineena, päätin tällä kertaa valita mukaani naisseuraa. Edellisestä miesten välisestä kynttiläillallisesta jäi sen verran traumoja, että odottakoon seuraava kerta.
Hyvin olin naisseurani valinnut, sillä ruokavalintamme osui yksiin. Tilasimme saman menun. Tyylilleni uskollisena ryhdyin taas kuitenkin miksailemaan ja vaihdoin jälkiruoan. Täytyy sitä aina vähän sooloilla, kun siihen tarjoutuu tilaisuus. Meidän bändin jätkät ovat demokraattisesti keskenään päättäneet, että rumpusooloja ei tarvita, joten otan korkojen kera sooloilut takaisin tilanteessa kuin tilanteessa. Ruokakaupassakin etenen muun kuin kauppalistan mukaan – jossa ei muuten koskaan mainita tuotetta ’olut’.
Perinteitä kunnioittaen, tulin autolla, joten nautin vain olutta. Naisseurani päätti tyytyä soodaan. Muistinkohan mainita, että ruokajuomat sisältyvät ’tarjoukseen’ :)?

Valitsimme Menu Elegantin, joka tarjoili alkupalaksi kuohkeaa pinaattikeittoa, Kolatun vuohenjuustoa ja pinjansiemeniä. Pehmeämpää makuelämystä saatte poijjaat hakea! Pisteenä iin päälle, keitto sisälsi viiriäisen uppomunan. Neitsytmatka viiriäisen munan makumaailmaan tuli koettua. Ei eronnut hirmuisesti normi kananmunasta, mutta helpompi popsia kokonaisena suuhun. Täydellistä!

Savulohimoussea, lasimestarin lohta ja tillikurkkua –annos oli taideteos, ettei siihen meinannut malttaa koskea. Vain valtava ruokahalu sai minut irti ja purkamaan koko teoksen. Annos oli maustettu yrteillä, joiden nimet eivät jääneet muistiini, mutta ne kruunasivat makuelämyksen. Itse mieluummin nostelen kalaa järvestä kuin nautin siitä lautasella, mutta tällä kertaa, minusta taisi tulla kalamies myös keittiössä.

Kaldoaivin poronvasan etuselkä, sipulipaistos ja kaskinaurista olivat jälleen täydellinen yhtälö. Harvemmin naurista syöneenä tai siitä erityisen hyviä muistikuvia omaavana, myönnän, olin väärässä. Tuo vihannes on liiaksi unohdettu ruoanlaiton raaka-aine. Se istui suussa sulavan poronvasan ja herkullisen sipulipaistoksen seuraksi todella hyvin.
Tässä kohtaa tunnelmaa hieman laski se, että seuralaiseni oli jo niin täynnä, että tuskin pystyi kommunikoimaan. Onneksi ruokien välillä oli hieman taukoa, jotta tilanne normalisoitui.

Kotimaiset lähijuustot tarjoiltiin marjaisan hillon kera, jonka sopivuutta juustoihin aluksi epäilin, mutta kokonaisuus oli jälleen niin loistava, että adjektiivit eivät tässä kohtaa riitä kertomaan lopputulosta.
Seuralaiseni menun kruunasi makea jälkiruoka: kyytönmaitoa, tyrni ja valkosuklaata. Alla oli lämmin kyytönmaidosta valmistettu hyllyvä ’leivos’, jonka päällä oli kylmä valkosuklaaleivos. Kuulin kommentin Nam!
Oma jälkiruokani kirsikkaleivos, maitosuklaata ja luomukauraa –annos oli sopivan makea kauran tehdessä kokonaisuuden hieman rakeisen makuiseksi. Maitosuklaa pehmensi sitä kivasti.

Tästä ei makumatka voi paremmaksi muuttua. Ystävällinen tarjoilija piti meistä parempaa huolta kuin moni omaishoitaja hoidokeistaan.
Jos mielit yllättää ystäväsi tai mikäli anoppisi on harvinaisen mukava tapaus voin lämpimästä suositella illallishetkeä Masuunissa. Pointsit ovat kotona, saletisti!