30.1.12

Aijai. Oli jälleen aika maistella Masuunin uusia herkkuja. Varasin pöydän tammikuiselle keskiviikkoillalle. Samaisena iltana oli yhtyeemme treenit ja raskaan työn jälkeen herkuttelu
Masuunin herkkupöydissä olisi ollut enemmän kuin sokeri pohjalle. Valitettavasti Julli nautti treenikämpällä sen verran peltijukurttia ja tarkasteli henkilökohtaisen viinimenunsa antimia, että
päätin jatkaa iltaa vaimokkeen seurassa. Musiikkihommat ovat kovia hommia.

Yhteishengen riivaamina päätimme molemmat maistella ja valitsimme työsaraksi menun nimeltä Tasting. Ruokalajeja olisi siis kuusi. Ja koska minä otan kriitikkourani vakavasti – enkä ollut
ajovuorossa taaskaan – huomioin myös viiniosaston.

Ensimmäinen ruokalaji, kuohkea maa-artisokkakeitto, oli mahtavaa. Vaimoke on sitä kotikeittiössämme tehnyt, mutta uskallanko myöntää, että tämä oli huomattavasti parempaa. Vaimo
vs Masuunin kokit 0–1.

Seuraavaksi saimme luomuvasikkaa ja eettisesti tuotettua hanhenmaksaa. Olettaisin, että eettisyys tässä tilanteessa tarkoittaa sitä, että hanhia ei ole pakkosyötetty. Arvostimme tätä. Vaimoke lienee kuitenkin ottanut hieman nokkiinsa edellisestä kommentista, sillä luomuvasikalle hän olisi toivonut toisenlaista työstötapaa. Revitty ja matalalämmössä valmistettu arvokas liha muistutti ehkä liiaksi noh, jauhelihapihviä, mutta kuten sanottua nainen oli jo valmiiksi hieman happaman näköinen, vaikka joikin pelkkää vettä.

Blini siianmädillä, sipulilla ja smetanalla oli sinänsä uusi klassikkotuttavuus. Blini oli mukavan kostea ja hyvä niin. Tattarijauhon käyttö taikinassa vaatii kuitenkin makunystyröiltä hieman tottumista. Ei sillä, että lautaselle olisi jäänyt yhtään mitään.

Varsinainen pääruoka oli ”hirvenvasaa kahdella tavalla, puikulaperunakroketti ja puolukkakastiketta”. Sen olisi voinut syödä ihan kummallakin tavalla vaan, mutta me syötiin ne molemmat tavat. Kumpikin tapa sopi meille. Oli todella herkullista. Liha on hieno keksintö. Jos saa lähettää terveisiä, niin hirvelle ja keittiöön kiitos.

Jälkiruokaosastoon siirryttiin pienessä sievässä viinihiprakassa juustojen kautta. Kotimaisten juustojen kylkeen pistetty viikunarusinahilloke oli yllättävä, mutta loistava lisä. Todellinen
piste iin päälle oli jälkiruoka, joka pimeässä illassa valaisi mantelikakun, puolukkajäädykkeen ja kinuskikastikkeen koko väriloistossa. Yksi onnistuneimmista lautasista! Eikä tilannetta
himmentänyt ollenkaan mukaan tullut makea jälkiruokaviini.

Kaiken kaikkiaan menu oli toimiva ja palvelu priimaa. En tiedä, oliko hyvillä viineillä osuutta asiaan, mutta vaimokkeen kanssa oli myös mukava jutella. Suosittelen.

-Jape